Mitenkäs tässä näin kävi?

Kova yritys oli pistää puutarha blogia pystyyn, mutta ketuikshan se sitten meni.

Kevät näytti niin lupaavalta, kun alkoi pikku hiljaa vihertämään. Sitten kaikki menikin löperiksi. Oma terveys otti taas takapakkia, kiitos tämän ihanan fibromyalgian ja läheiset alkoi sairastamaan urakalla. Kesä menikin sitten kokonaan Oulun suunnalla lapsuuden kodissa, paria vajaan viikon jaksoa lukuunottamatta. Pappani sairastui sen verran pahasti, että elokuun alusta järjesteltiin sitten jo vuorostaan hautajaisia.

Puutarha hommat jäi meidän isännän hommaksi ja ne rajoittui sitten ruohonleikkaukseen. Kotiin tullessani elokuussa, piha oli aivan kamala - ja on edelleen. Päätin, että olkoon. En ala ressaamaan, sitä kun on podettu koko kesä. Päätin vain keskittyä itsensä kuntoon saamiseen. Aloitetaan sitten ensi keväänä uudelleen, toivottavasti paremmin eväin.

Mutta tärkeintä on, että Pikku Neiti nautti koko kesän mummon ja papan jakamattomasta huomiosta sekä elukoiden kanssa touhuiluista.