Isompien ja pienempien hommia pihalla

Vihdoin ja viimein leikkuukamat löytyi ja omenapuu vanhus kyytiä, no kyytiä ja kyytiä.

Viime kesänä naapurin puoleinenhaara sai tarpeekseen ja luovutti. Kukkaa se jaksoi vielä vähän pukata, mutta kuivui kuivamistaan.
Joten pakkohan se oli pätkäistä. Joku fiksu on aikoinaan laittanut oksan tyveen muovimattoa pehmusteeksi ja rautalankaa tueksi.
Rautalankaa ja kettinkä puussa on reippaanlaisesti, suurin osa niistä onjäänyt kasvun jalkoihin ja muhivat nyt puun sisässä.



Toinen oksa jonka poistin oli suoraan puun vastakkaisella puolella. Se kasvoi todella jyrkässä kulmassa ja kokoa & painoa oli
sen verran, että oli vain ajan kysymys milloin se repeäisi. Näiden lisäksi poistelin muutamia vesivesoja sekä kuolleita.
Seuraavina vuosina on keskityttävä vesojen kasvuun ja muihin maltillisimpiin leikkauksiin vaikka latva huutaisikin leikkaajaa.
Toivon mukaan puu vähän edes elpyisi ja tekisi kasvua myös naapuriin päin.



Pihahommissa oli tietenkin mukana meidän Töppöskä, joka täytti pääsiäisen aikaan kokonaista kolme vuotta. Kovasti kuulemma auttoi iskäää puunkanto hommissa. Melkoinen kantaminen noissa märissä puissa pienelle ihmisille, onneksi hän suostui ottamaan sentään kärryt avuksi. Hauskaahan tätä puuhommaa oli seurata, varsinkin kun vähänväliä kuului että: "Huh, huh. mehutauko, kovaa hommaa."

Pientä ongelmaa Töppösellä pukkasi, kun halkoja ei ollutkaan kolmella jaollinen määrä. Onneksi ylimääräinen puu kuintenkin löysi paikkansa.
Voi sitä ylpeyttä ja intoa, kun kaikki oli valmista. Sain tietää salaisuudenkin; puista syntyi kesäksi kärpäsverkko.

        

Omenapuun leikkauksen suunnittelua ja vanhojen muistelua

Olemme muuttaneet tähän torppaan heinäkuussa 2014, piha oli melkoinen ja lehtokotiloiden määrä järkyttävä.
Ensimmäisen kesän ja syksyn aikana raivaisin tataria, jättiblasamia ja vanhoja puutarhajätteitä. Pihan perennat sai myös kyytiä, sillä varjolla että ne hävitin oikeastaan kokonaan pari  pionia sai jäädä. Muksujen kanssa kerättiin kilpaa kotiloita ja keiteltiin kotilosoppaa.

Aikaisin viime keväänä pusikot sai kyytiä olan takaa ja haravoitiin kunnolla kuopsuttamalla. Keräsin kotiloita jota tuli edelliskesän aherruksesta huolimatta ämpärälillinen. Puutarhajätettä tästä 750m2 tontilta tuli iso siirtolavallinen.

Omenapuu vanhus sai osansa harvennuksesta, mutta tätä harvennusta on vielä jatkettava ainakin parin vuoden ajan. Vuosi sitten keskityin kuolleiden ja hankaavien sekä liian suorassa kulmassa kasvavien oksien poistoon. Jos olisin ollut fiksu puutarhuri olisin tietenkin aloittanut latvuksen harventamisesta, mutta täysin hoitamattoman puun materiaalin määrä oli valtava ja käytettävissä olevin tikkaiden korkeus mitätön. Harventelin siis sieltä minne yletyin.

Omenapuu on erittäin huonossa kunnossa ja sitä on vuosien saatossa koitettu tukea mm. rautalangalla. Osa tukivirityksistä on jo poistettu ja loput lähtee tänä keväänä. Puun leikkaus oli tarkoitus suorittaa ennen pääsiäistä, mutta joku flunssakeuhkokuppa iski. Tänään aamupäivälla kävin puu parkaa katsastelemassa sillä silmällä, mutta mihin mun oksasaha on kadonnut talvenaikana?!

Omenapuun leikkausohjeita on lähes yhtä monta kuin leikkaajiakin, mutta jotain alla olevan tapaisia olen itse yrittänyt noudattaa. Toivottavasti tästä on apua jollekin:

- Älä hosu, tarkastele puuta ja mieti rauhassa mikä siinä on vikana, mikä on leikkaustarve. Jos kyseessä on vanha hoitamaton puu, jaksota leikkaukset 3-vuodelle. Jos puulla on tervejuuristo se selviää kyllä reippaammastakin leikkauksesta, mutta ongelmaksi pukkaa sen jälkeen ns. vesivesat eli paljon ohuita "haperoita" oksia joista pitkästä juoksussa ole miksikään. Tee hoitoleikkaus vuosittain tämän jälkeen:  vaurioituneet oksat ja vesivesat pois, typistä edellisen kesän kasvustoa kolmasosan verran ja harvenna latvusta tarvittaessa.

- Leikata voi periaatteessa aina, kun puu on lepotilassa. Pari-kolme senttiä paksummat oksat leikataan ennen huhtikuun puoliväliä (riippuen säästä) ja sitä pienempia risuja voi leikata siihen saakka, kun puu alkaa puskemaan vihreää.  Yli 2-3cm oksiin haavanhoitoainetta, sitä pienempiin sitä on turha tuhlata.

- Hyvä omenapuu on harva latvasta ja oksakulmat ovat laajat. Jyrkkäkulmaiset oksat repeävät helposti hedelmien ja lumen painosta. Liian tiheässä latvuksessa valo ei pääse läpi, kasvitaudit pääsevät jylläämään ja omenoiden muodostuminen on lähes olematonta.

-Aloita kuivaneista oksista ja latvuksen harventamisesta, näin näet paremmin alaoksien harventamisen tarpeen. Vaakatasossa / laajakulmaiset oksat saavat jäädä, keskity niistä suoraa ylöspäin kasvaviin. Karsi myös ohuita piiskamaisia oksia latvustosta.

-Älä jätä tappeja, mutta jätä ns. oksakaulus. Isot oksat kannattaa poistaa useammassa pätkässä jolloin ei tule repeamiä.

-Älä kylvä lannoitetta suurempina leikkaus vuosina se johtaa vain liian rehevään kasvuun.

Ja tärkeintähän tietenkin on, että nou panic! Mitä suuremmalla todennäköisyydellä puu ei vähän niin ja näin leikkauksella kuole. Vähän kerrallaan niin hyvä tulee.

Olen muutaman vuoden ajan mietiskellyt blogin perustamista, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Vähän pelännytkin sitä olen, tiedostan pikku tarkkuuden itsessäni monessakin suhteessa ja aina on tuntunut etten osaa jotakin osa-aluetta tarpeeksi hyvin. Mielikuvissa pyörii täydellisiä valokuvia ja virheetöntä tekstiä. No, kuvankäsittelyohjelmaa en omista ja kamera on mikä on. Tekstin tuottaminen on hidasta ja virheitä tulee tämän tästä. Joten näillä mennään mitä on.
Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja olen oppinut löysäämään monessakin suhteessa, joten nyt hyvä aika aloitella tätä projektia. Kevät etenee ja aloittaa uutta, niin minäkin.