Vihdoin ja viimein leikkuukamat löytyi ja omenapuu vanhus kyytiä, no kyytiä ja kyytiä.
Viime kesänä naapurin puoleinenhaara sai tarpeekseen ja luovutti. Kukkaa se jaksoi vielä vähän pukata, mutta kuivui kuivamistaan.
Joten pakkohan se oli pätkäistä. Joku fiksu on aikoinaan laittanut oksan tyveen muovimattoa pehmusteeksi ja rautalankaa tueksi.
Rautalankaa ja kettinkä puussa on reippaanlaisesti, suurin osa niistä onjäänyt kasvun jalkoihin ja muhivat nyt puun sisässä.
Toinen oksa jonka poistin oli suoraan puun vastakkaisella puolella. Se kasvoi todella jyrkässä kulmassa ja kokoa & painoa oli
sen verran, että oli vain ajan kysymys milloin se repeäisi. Näiden lisäksi poistelin muutamia vesivesoja sekä kuolleita.
Seuraavina vuosina on keskityttävä vesojen kasvuun ja muihin maltillisimpiin leikkauksiin vaikka latva huutaisikin leikkaajaa.
Toivon mukaan puu vähän edes elpyisi ja tekisi kasvua myös naapuriin päin.
Pihahommissa oli tietenkin mukana meidän Töppöskä, joka täytti pääsiäisen aikaan kokonaista kolme vuotta. Kovasti kuulemma auttoi iskäää puunkanto hommissa. Melkoinen kantaminen noissa märissä puissa pienelle ihmisille, onneksi hän suostui ottamaan sentään kärryt avuksi. Hauskaahan tätä puuhommaa oli seurata, varsinkin kun vähänväliä kuului että: "Huh, huh. mehutauko, kovaa hommaa."
Pientä ongelmaa Töppösellä pukkasi, kun halkoja ei ollutkaan kolmella jaollinen määrä. Onneksi ylimääräinen puu kuintenkin löysi paikkansa.
Voi sitä ylpeyttä ja intoa, kun kaikki oli valmista. Sain tietää salaisuudenkin; puista syntyi kesäksi kärpäsverkko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti