Värien valitsemisen vaikeus

    

Pinterest olisi kiellettävä kokonaan taikka ainakin minulta. Olen aina ajatellut, että jos häitä joskus meinataan juhlia niin kaikki olisi musta valkoista. Pinterestin syöveristä löytyi nyt niin herkullisia kuvia, että vaihtoehtoihin lisätään puna-musta ja koko musta. Taikka mennään musta puna valkosella, jossa valkoisen osuus todella pieni.

Meidän Isäntäkin oikein kunnostautui hääsuunnittelussa, oli varannut hääauton jo yhden tuttavan kautta. Nauratti vaan, että ehkä oltaisiin sittenkin aloitettu päivämäärästä ja juhlapaikasta. Muulla ei oikein kuulemma oo väliä, kunhan mun hääpuku ei ole musta. No, voihan prkl!!! Oisin oikeesti halunnut mustan puvun. En oikein viihdy valkoisen sävyissä ja ihokin on niin kalpea, että viiden metrin päähän loistaa kaikki verisuonet.

Kaikki kuvat: Pinterest

 

Jo on päätöksiä

Tässä on kohta 6-vuotta oltu yhdessä ja vatuloitu häiden kanssa. No, nyt ne on päätetty pitää. Aina on mietitty onko rahaa järjestää vai ei. No, nyt ei ainakaan olisi -mut järjestetään silti eli tarkan markan budjetilla mennään.

Onneksi olen morsmaikkujen kanssa hääräillyt kukkakaupassa työkseni ja suunnitellut koristeluita & kukkia sen verran, että ehkä se helpottaa. Ja tieten itse pystyn tekemään suuren osan koristeluista.

Olen aika tehokas suunnitelmien suhteen, joten aattelin et hyvin on aikaa ensi kesään tehdä kaiken moista. Hääblogeja lueskelin ja rupes iskeen paniikki, perhana muuthan on suunnitelleet häitään jo pari vuotta netissäkin. Tuntuu, että saisin vatsahaavan noin pitkästä ajasta, mulla iskis ressi samontein. Valitako parin vuoden ressi vai 8-9 kuukauden ressi.

Tarkoituksena on järjestää rennot ja mutkattomat biker-häät ilman turhia pönötyksiä. Joten suunnittelukin taitaa kulkea aika rennolla otteella. Eli tästä nyt sitten saattaakin tulla hetkeksi aikaa jonkin sortin hääjaarittelu juttutupa, mut palaan keväämmällä sitten ruotuun taas.

Kuvat: Pinterest

Mitenkäs tässä näin kävi?

Kova yritys oli pistää puutarha blogia pystyyn, mutta ketuikshan se sitten meni.

Kevät näytti niin lupaavalta, kun alkoi pikku hiljaa vihertämään. Sitten kaikki menikin löperiksi. Oma terveys otti taas takapakkia, kiitos tämän ihanan fibromyalgian ja läheiset alkoi sairastamaan urakalla. Kesä menikin sitten kokonaan Oulun suunnalla lapsuuden kodissa, paria vajaan viikon jaksoa lukuunottamatta. Pappani sairastui sen verran pahasti, että elokuun alusta järjesteltiin sitten jo vuorostaan hautajaisia.

Puutarha hommat jäi meidän isännän hommaksi ja ne rajoittui sitten ruohonleikkaukseen. Kotiin tullessani elokuussa, piha oli aivan kamala - ja on edelleen. Päätin, että olkoon. En ala ressaamaan, sitä kun on podettu koko kesä. Päätin vain keskittyä itsensä kuntoon saamiseen. Aloitetaan sitten ensi keväänä uudelleen, toivottavasti paremmin eväin.

Mutta tärkeintä on, että Pikku Neiti nautti koko kesän mummon ja papan jakamattomasta huomiosta sekä elukoiden kanssa touhuiluista.